Maanparannusaineet

Hyödyt viljelijälle: 

Vesistöihin kulkeutuu peltoalueilta fosforia sekä maapartikkeleihin sitoutuneena että liukoisessa muodossa. Sade- ja sulamisvedet huuhtovat maa-ainesta, johon on sitoutuneena fosforia. Tämän lisäksi muokkauskerroksen maaveden sisältämää liukoista fosforia huuhtoutuu valumien kasvaessa sateiden aikana. Liukoinen fosfori on leville sellaisenaan käyttökelpoisessa muodossa, mikä edistää tehokkaasti rehevöitymistä vastaanottavissa vesistöissä.

Maan eroosio on voimakkainta pelloilla, joissa on hienojakoisia maalajeja. Erityisesti eroosioherkkiä peltoja ovat sellaiset, joilla maan rakenne on heikko tai peltoalue kalteva. Maanparannusaineet auttavat tähän ongelmaan, ja ne edistävät myös ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ääri-ilmiöihin sopeutumista. Tarkemmat ohjeet maanparannusaineiden käyttöön viljelijälle löytyvät esimerkiksi oppaasta “Kipsi, kuitu ja rakennekalkki – opas viljelijöille”.

Maanparannuskuitu on sellu- ja paperiteollisuudessa syntyvää orgaanista ainesta sisältävää sivutuotetta. Se sopii savisille sekä karkeille kivennäismaalajeille. Suurin hyöty kuidun käytöstä saadaan vähämultaisilla pelloilla. Kuituja on kahdenlaisia: nollakuitua sekä ravinnekuitua. Nollakuidussa ei ole ravinteita, kun taas ravinnekuidussa niitä on monipuolisesti. Ravinnekuidulla voidaan myös nostaa maaperän pH:ta. Kuitu levitetään pellolle 1.4.–31.10. välillä ja se muokataan pintamaahan 24h sisällä levityksestä.

Rakennekalkki on maatalouskalkin (CaCO3) ja poltetun (CaO) tai sammutetun kalkin [Ca(OH)2] seos. Rakennekalkin massasta tyypillisesti alle puolet (15–40 prosenttia) on nopealiukoista reaktiivista kalkkia, eli poltettua tai sammutettua kalkkia. Loppuosa on tavallista maatalouskalkkia. Rakennekalkkia käytetään savimailla, sillä se parantaa mururakennetta ja vähentää saven liettymistä. Rakennekalkki levitetään pintamaan ollessa kuivaa, mieluiten sadonkorjuun jälkeen ja muokataan pintamaahan 48h sisällä levityksestä. Rakennekalkki nostaa maan pH:ta.

Kipsiä (CaSO4 • 2H2O) syntyy fosforihapon valmistuksen sivutuotteena ja hiilivoimaloiden savukaasunpuhdistuksessa. Se sopii saviselle maalle ja parantaa pintamaan rakennetta. Kipsiä ei saa käyttää Natura-alueilla eikä sitä suositella levitettäväksi järvien valuma-alueilla tai pohjavesialueilla. Kipsi suositellaan levitettäväksi sadonkorjuun jälkeen ennen maan muokkaamista. Kipsi sopii käytettäväksi myös suorakylvettävillä pelloilla.

Hyödyt ympäristölle:

Maanparannuskuidut lisäävät eloperäisen aineksen määrää pellossa ja parantavat sen kasvukuntoa. Kuidut kiihdyttävät pieneliöstön toimintaa, jolloin mikrobien erittämät liima-aineet sitovat maan partikkeleita yhteen ja parantavat maamurujen kestävyyttä. Kuitujen käytöllä voidaan ehkäistä liettymistä. Kuitujen käyttö pelloilla tutkitusti vähentää eroosiota ja maa-ainekseen sitoutuneet fosforin huuhtoutumista pelloilta vesistöihin. Kuitujen käyttö siis vähentää sekä vesistöjen kuormitusta että myös arvokkaan maa-aineksen huuhtoutumista veden mukana.

Rakennekalkituksella on Suomessa ja Ruotsissa ollut tutkitusti myönteisiä ympäristövaikutuksia. Yksi tärkeimmistä muuttujista, joihin rakennekalkitus vaikuttaa, on maa-ainesfosfori. Rakennekalkitus vähentää maa-ainesfosforin pitoisuutta ojavesissä, peltojen salaojavesissä sekä pintavaluntavesissä. Pitoisuudet ovat huomattavasti korkeampia käsittelemättömillä pelloilla verrattuna rakennekalkkikäsitellyihin alueisiin. Aktiivinen rakennekalkki vähentää valumaveden sameutta verrattuna valumaan, joka tulee käsittelemättömältä pellolta. 

Kipsin käyttö vähentää pintamaan eroosiota sekä fosforin ja hiilen huuhtoutumista vesiin. Kipsin käyttö on tehokas tapa suojella vesistöjä rehevöitymiseltä, sillä kipsikäsitellyltä pellolta huuhtoutuvan maa-ainesfosforin määrä tippuu puoleen käsittelemättömään peltoon verrattuna. Kipsin käyttö vähentää sekä maa-ainekseen sitoutuneen fosforin että veteen liuenneen fosforin huuhtoutumista. Myös liuenneen ja hiukkasmaisen orgaanisen hiilen huuhtoutuminen vähenee. 

KUVATEKSTI: Hyvä maan mururakenne lisää maaperän veden pidätyskykyä, mikä estää maa-aineksen ja ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin.

KUVATEKSTI: Kevätviljojen kanssa samalle alueelle kylvetään kerääjäkasveja, jotka käyttävät kasvuunsa maahan sitoutunutta fosforia. Näin vähennetään vesistöihin huuhtoutuvien ravinteiden määrää ja ehkäistään rehevöitymistä. Monilajinen kasvusto lisää luonnon monimuotoisuutta, kuten maaperän mikrobeja sekä eläinlajeja maan pinnalla. Tuorlassa käytössä on esimerkiksi valkoapila, joka on hyvää rehua eläimille ja tärkeä hunajakasvi mehiläisille. 

Lisää aiheesta: https://soilfood.fi/maanparannusaineet-vahentavat-nopeasti-vesistokuormitusta-uusi-opas-viljelijoille-julkaistu/ (Kipsi, kuitu ja rakennekalkki – opas viljelijöille)