Perinnebiotoopit ovat perinteiseen karjatalouteen liittyvän laiduntamisen ja niittotalouden muovaamia ympäristöjä. Perinneympäristötyyppejä on useita, kuten esimerkiksi niityt, kedot, merenrantaniityt, hakamaat ja metsälaitumet. Erilaisissa ympäristöissä olevat perinnebiotoopit ovat omanlaisiaan ja keskenään erilaisia. Perinnebiotooppien pinta-ala on vähentynyt 90 % viimeisen 50 vuoden aikana. Kaikki perinnebiotooppien luontotyypit ovat uhanalaisia.

Ilman hoitoa perinnebiotoopit kasvavat umpeen ja niiden lajisto köyhtyy. Perinnebiotooppien lajistossa on paljon uhanalaisia kasveja ja hyönteisiä. Näistä ovat esimerkkeinä sikoangervo ja pikkuapollo-perhonen. Perinnebiotoopit ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta.

Tuorlassa niityn hoitaminen tapahtuu viikatteella niittämällä. Niittäminen tehdään kasvukauden aikana säännöllisesti. Niitetty nurmi haravoidaan ja viedään pois alueelta. Tällä tavalla toimimalla pidetään niityn kasvupohja riittävän niukkaravinteisena. Kun ravinteita on niukasti, perinteiset niittykasvit viihtyvät alueella. 

Tärkeät pölyttäjät 

Kimalaiset, perhoset ja muut pölyttäjät ovat tärkeitä, sillä monet hyötykasvit tarvitsevat pölytystä tuottaakseen satoa. Viljat ovat itse- tai tuulipölytteisiä, mutta esimerkiksi mustikka ja omenapuut kaipaavat pölyttäjien palveluja tuottaakseen marjoja ja hedelmiä. Pitämällä huolta pientareista ja perinnebiotoopeista sekä kylvämällä pelloille kukkakaistoja turvataan samalla pölyttäjien elinympäristöt ja ravinto. Kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen on myös pölyttäjien kannalta tärkeää.