Päätösseminaarin aloitti Livian maataloustiimin opettaja Elina Heliander, joka kertoi Ammattiopisto Livian Tuorlan opetusmaatilan vesistö- ja ympäristötoimista.
Opetusmaatila sijaitsee Piikkiönlahden välittömässä läheisyydessä, joten vesistö- ja ympäristötoimet ovat Livian väelle sydämenasia ja siksi maatilan lohkoilla on suoritettu monia ympäristötoimia, kuten esimerkiksi jaloittelutarhan valumavesien hallintajärjestelmä, kosteikko, kaksitasouoma, monipuolinen kasvivalikoima, suojavyöhykkeet ja ranta-alueiden laidunnnus.
Viljelytoimenpiteinä vesistönsuojelussa opetusmaatilalla on käytössä hiiliviljely (kerääjäkasvien ja monivuotisten nurmien viljely), täsmäviljely, jolloin ravinteet saadaan optimoidusti kasvien käyttöön, lannan kiertotalous mahdollistaa typen ja fosforin tarkennetun käytön, talviaikainen kasvipeitteisyys on runsasta ja viljelykierto on monipuolinen sekä uutena tuotantomuotona on istutettu agrometsälohko, johon on istutettu erilaisia pähkinäpensaan taimia. Opetusmaatilalta on kesällä 2024 tehty kattava maaperäanalyysi kaikilta tilan lohkoilta, joten maaperän analysointi on monipuolista. Laaja biotalouden osaaminen ja vesistöjen huomioiminen ovat Liviassa kehittämisen kärjessä.
Viivi Kaasonen WWF:ltä kertoi yhteistyömahdollisuuksista viljelijöille ja esimerkkejä käytännön toteutuksesta ja maanomistajayhteistyöstä. Leutojen talvien ja lisääntyvien talvisateiden haaste on runsaat valumavedet, jonka myötä vesiensuojelu käy haasteellisemmaksi. Keinoina WWF:llä on ollut mm. kosteikot, joista ensimmäinen kosteikko on rakennettu jo vuonna 2008 ja niitä on tehty yhteensä noin 70.
Tavoitteena on vesien hyvä ekologinen tila, joka saavutettaisiin vuoteen 2027 mennessä, keinoina kuormitusta vähennetään suoraan ja välillisesti sisävesien tulvintaa ja ravinteiden huuhtoutumista hallitsemalla. Kuormitusta vesistöihin tulee niin maatalous-, metsä- kuin taajama-alueilta. WWF:n tavoitteena on saada edelleen rakennettua runsaasti kosteikkoja erityisesti Uudenmaan rannikkoalueelle.
WWF:n maanomistajayhteistyön toimintamalli, jota tehdään maanomistajavetoisesti ja toimenpiteitä on toteutettu maanomistajayhteydenottojen perusteella ja se on koettu hyvin lähestyttäväksi keinoksi edistää vesistönsuojelua. Suunnitelmia tehdään maanomistajalähtöisesti ja ”yhteisen sävelen” löytyessä aletaan suunnitella kohdetta, muitakin maanomistajia saatetaan tässä yhteydessä pyytää mukaan projektiin, jotta saadaan kerralla vikuttavampi ja laajempi kokonaisuus.
Toimenpiteet suunnitellaan niin, että ne sopeutuvat valuma-alueensa tarpeisiin ja kokoon. Hankkeesta on katettu suunnittelun ja toteutuksen kustannukset sekä hoitaa byrokrtian. Hankkeen tavoitteena on jalkauttaa kosteikkotietoa ja -intoa maakuntaan ja saada tehtyä onnistuneita ja houkuttelevia kohteita. Tähän mennessä WWF:n hankkeissa on ollut mukan noin 60 maanomistajaa, joille kaikille osallistuminen on ollut vapaaehtoista.
”Kaksitasouoman rakentamisen jäkeen pellolla onnistui syysviljan viljely ensimmäistä kertaa.” -Maanomistaja Länsi-Uudeltamaalta.
Kaarinan kaupungin Anne-Marie Tuominen kertoi Kaarinan kaupungin vesiensuojelutoimenpiteistä. Saaristomeren hyvinvointi on lisätty Kaarinan kaupungin strategiaan 2023-20230. Piikkiönlahden ja Kuusistonsalmen vedenlaatu on luokiteltu ekologisessa luokituksessa välttäväksi. Piikkiönlahti on rehevä, matala ja voimakkaasti umpeen kasvava lahti, erityisesti järviruoko on voimakkaasti levittynyt alueella.
Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys laati Piikkiönlahden kunnostussuunnitelman, jonka tavoitteena on vesien tilan parantaminen mm. vesistökuormituksen vähentäminen, luonnomukaisen hydrologian saavuttaminen virtavesissä ja vesiluonnon onimuotoisuuden parantaminen.
Maatalouden vesistöpolku on ollut myös yksi suuri hanke Kaarinan kaupungilla, maanomistajien aktivointi on ollut hankkeessa Kaarinan kaupungin vastuulla, lisäksi hankkeessa on luotu Piikkiönlahden alueella sijaitsevalle Livian Tuorlan opetusmaatilalle mm. kosteikko ja muita vesistönkunnostustoimenpiteitä.
Vesistöpolku-hankkeen kumppanin Turun yliopiston Elina Kasvi kertoi ilmastonmuutoksen vaikutuksista vesistönsuojelulle. Ilmastonmuutos on jo muuttanut vedenkiertoa Suomessa, esimerkiksi talvisadanta kasvaa, kevättulvat aikaistuvat sekä kuivuus ja rankkasateet lisääntyvät, talven valunta kasvaa lumen sulamisen ja vesisateiden lisääntymisen vuoksi, sään ääri-ilmiöt lisääntyvät, kesän kuivuusjaksot yleistyvät.
Yliopiston tekemän merenpohjan sedimenttikokeessa sedimentaation määrä leutona talvene (v. 2019-2020) oli lähes kolminkertainen normaaliin (totuttuun) talveen verrattuna. Ihmisellä on taipumus kiihdyttää veden virtausta ja sen myötä tulee tarve lisääntyneelle vedenpidätykselle ja ympärivuotiselle kasvipeitteisyydelle, hajautettu vesienhallinta luontopohjaisin ratkaisuin ja ennallistamlla on merkityksellistä. Lisäksi hyötynä saadaan ilmastovaikutuksia, biodiversiteetin rikastumista ja viihtyisyyden lisäämistä.
ELY-keskuksen Pekka Parkkila Vesiyksiköstä kertoi kuivuusriskien hallinnasta.
Mitä kuivuus on?: meteorologinen kuivuus, hydrologinen kuivuus (sadanta), maatalouden kuivuus (maankosteus laskee), sosioekonomien kuivuus (juomaveden puute), ekologinen kuivuus, lumikuivuus (talviaikaisen lumen vähyys). Olennaista on, että kun ei sada niin ongelmia tulee veden riittävyyden kanssa eli ne määrällisesti vähenee, laatu heikkenee, kulutus kasvaa ja syntyy puute vedestä.
Kuivuusriskit Suomessa:
Maatalous: satotappiot, kasteluveden määrä, laadun heikeneminen, kasvitaudit
Vesihuolto: kaivojen kuivuminen, pohjavesi, pintavesien laatu
Yhteiskunta: putkirikot, metsäpalot
Luonto: virtaamien heikkeneminen
Maatalouden kuivuusriskien hallinnassa maan kasvukunnon ylläpidon on aina oltava ensisijainen ja maan tulee pidättää vettä ja ravinteita, kastelumenetelmiin taas on monia vaihtoehtoja, mutta ne vaativat luotettavan vesilähteen. Vesien varastointiin on oltava vesilähde, josta varastot täytetään. Uusien vesilähteiden hankinnssa kyseeseen tulee mm. pohjavesi ja imeyttäminen. Haihdunnan minimointiin taas toimii varjostuksen lisääminen, järkevät varastokoot ja erilaiset kastelujärjestelmät, esimerkiksi sprinklerit haihduttavat vettä enemmän kuin altakastelu. Haihduntaa tapahtuu 90 % suorana haihduntana ja 10 % kasvien kautta.
Swalet eli imeytyskaivannot ovat luonnonmukaisen vesienhallinnan menetelmä, jonka tarkoitus on pidättää vettä ja edistää sen imeytymistä maaperään. Ne ehkäisevät eroosiota, pidättävät vettä sekä edesauttavat veden imeytymistä maaperään. Niitä käytetään monesti hyötykasvien viljelyssä ja eroosiontorjunnassa kuivilla alueilla.
Swale perustetaan kalteville maille (0-20 astetta), maan tulee olla riittävän vettä imevää, muttei liian hyvin vettä imevää, sillä silloin kaivannot ovat tarpeettomia. Kaivanne kaivetaan korkesukäyrien perusteella, jonka massat ajetaan kumpareeksi kaivannon alapuolelle. Kumpareen pohjalle lisätään esim. haketta ja istutetaan kasvillisuutta. Veden on tarkoitus jäädä makaamaan kaivantoon ja imeytyä sieltä pikkuhiljaa, ylivuotojen vuoksi tehdään ylivuotoaukot, jotka eroosiosuojataan. Swaleja voidaan tehdä useita peräkkäin, tosin max. 7 kappaletta. Ylivuotaukot eivät saa olla peräkkäin oikovirtauksen estämiseksi. Ylivuotoaukot ovat kuitenkin olennainen osa ratkaisua.
Livian opetusmaatilan hedelmätarhassa syötävän metsäpuutarhan lohkolla on käytössä pienimuotoiset swalet, joiden tiimoilta Precilience-hanke (Luke ja ELY-keskus) tekee mittauksia ja havaintoja rakenteiden toimivuuden tutkimiseksi. Mittauksissa mitataan kosteutta, lämpötilaa ja mahdollisesti varjoisuutta.
Parkkila herätteli viljelijöitä pohtimaan onko tiloilla kuivuuden hallintasuunnitelmaa, miten tilanteeseen reagoidaan? Miten kevätvalumia pystytään viivyttämään myöhempään kesään, esimerkiksi keinotekoiset jäätiköt tai lumen varastointi?
Sirke Mahkonen MTK Varsinais-Suomesta kertoo KIPSI-hankkeesta ja sen mahdollisuuksista viljelijöille. Hanke tarjoaa maksutonta kipsin peltolevitystä rannikkoalueilla. Kipsihankkeen levitystavoitteena on 100 000 ha vuosien 2020-2025 aikana, tähän mennessä (4/2025) toteuma on noin 67 500 ha.
Kipsi on kalsiumsulfaattia, jolla ei ole haitallisia vaikutuksia maaperään tai viljelykasvien kemiallisiin koostumuksiin. Kipsikäsittely vaikuttaa väliaikaisesti maaperän kemiaalliseen koostumukseen. Ensimmäisenä ja toisena keväänä käsittelystä rikki hieman kohonnut kyntökerroksessa ja rikki huuhtoutui hieman hitaammin savimaissa.
Kipsi on kiertotalousteko, joka on Siilinjärven apatiittikaivoksen fosforihappotuotannon sivutuote. Kipsiä on käytetty ja tutkittu pääosin USAssa ja sen on todettu vähentävän fosforikuormitusta 50 % asti. Siilinjärven kipsi ei sisällä raskasmetalleja.
Kipsin mahdollisuudet viljelijälle:
Rakenne: mururakenne ja Ca-Mg -suhde
Taimipoltesienen hallinta
Pintamaa ja sen fosfori pellolla
Imago
Mukana tulevat ravinteet: öljykasvit, peruna, sokerijuurikas, nurmi, vilja…
Kokemusta jo monella
Ilmainen ja verovapaa hankealueella
Helppo sovittaa viljelykiertoon
Kevätlevitys, syyslevitys
Uskelanjoen valuma-alueella erityiset mahdollisuudet (mm. tukea multaukseen)
Kierrätysravinneteko
Suurin hyöty kipsistä on korkean P-arvon omaavilla kaltevilla lohkoilla ja kipsin levitykselle soveltuvat lohkot, jotka ovat savimaata tai savipitoista kivennäismaata, lohkon pH on hyvä eli sillä ei ole kalkitustarvetta, lohkon mg- ja k-taso ei ole huono tai huononlainen.
Suosituksena on, että kipsi muokataan maahan viljelijän toimesta mahdollisimman pian levityksestä. Monivuotisille kasveille kipsiä voi levittää vain kasvuston uudistamisen yhteydessä, kipsi vaikuttaa parhaiten kun se levitettäisiin kynnön jälkeen äestyskertojen välissä. Suorakylvössä kipsin voi levittää sängelle, mutta se muokataan vasta seuraavana keväänä.
Kipsikäsittelyä on haettava kerralla vähintään 4 hehtaarin alalle, joka vastaa yhtä autokuormallista. Kipsiä ei saa levittää pohjavesialueille eikä Natura-alueille sekä luomupelloille.
Tilakohtaista kipsineuvontaa haetaan samoin kuin kipsikäsittelyä ja neuvonta ei edellytä kipsikäsittelyn ottamista.
MTK:n Noora Syrjä Maatilat mukaan Saaristomeri-ohjelmaan -hankkeesta kertoi hankkeen tavoitteista vähentää Saaristomeren ravinnekuormaa. Hankkeessa toteutetaan kysely kotieläintilallisille, jossa kysellään lannankäytön nykytilaa ja kokemuksia hyvistä lannansiirron käytänteistä. Tuloksista koostetaan yleinen yhteenvetoraportti. Mikäli alueemme lantafosfori saataisiin jaettua Varsinas-Suomen sisällä paremmin, mineraalifosforin tarve olisi vähäinen.
Saaristomeri-ohjelmassa edistetttäviä toimenpiteitä ovat:
Maataloustuilla rahoitettavat ympäristötoimet
Maanparannusaineiden käytön lisääminen
Peltojen vesitalouden ja maan kasvukunnon parantaminen
Ravinteiden kierrätys ja siirto
Vesistökunnostukset ja vesienhallinnan toimenpiteet
Yritysyhteistyö ja vesivastuullisuuden lisääminen
Yhteistyön ja osaamisen lisääminen, verkostojen kasvattaminen
Päätavoitteena on päästä pois Helcomin hotspot-listalta, jossa Suomi on Itämeren alueen eniten vesistöä saastuttava maa.
CAP:ssa on paljon mahdollisuuksia luonnon monimuotoisuuden ja maaperän terveyden edistämiseen:
Ekojärjestelmätuki: talviaikainen kasvipeitteisyys, viherlannoitusnurmet, luonnonhoitonurmet, monimutoisuuskasvit
Ympäristösitoumus (tilakohtaiset): ilmasto- ja ympäristökoulutus, monivuotiset monimuotoisuuskaistat, maaperän seuranta, orgaaniset ravinteet
Ympäristösitoumus (lohkokohtaiset toimenpiteet): maanparannus- ja saneerauskasvit, kerääjäkasvit, kiertotalouden edistäminen.
Valonian Katariina Yli-Heikkilä perehdytti kuulijat kestävään vesienhallintaan maatalousalueilla.
Kokonaisvaltainen vesienhallinta alkaa valuma-aluetason tarkastelusta. Toimet vesistöissä, uomissa ja maa-alueilla vaikuttavat koko maa-alueeseen. Vesienhallinta on myös ravinne- ja kiintoainekuormituksen hallintaa. Valuma-aluekunnostukset lähtevät maanomistajien aktiivisuudesta esimerkiksi ojitusyhteisön tai vesiensuojeluyhdistyksen perustamisella.
Kestävän vesienhallinnan keinoja maatalousalueilla on mm. luontopohjaiset ratkaisut. Luontopohjaisilla ratkaisuilla on monia määritellmiä, mutta EU-määritelmä on, että luontopohjainen ratkaisu on luonnon inspiroima ja tukema ratkaisu, joka on kustannustehokas, tarjoaa samaan aikaan ympäristöllisiä, sosiaalisia ja taloudellisia hyötyjä sekä auttaa rakentamaan sietokykyä. Tällaiset ratkaisut tuovat enemmän luontopiirteitä esille kussakin miljöössä.
Luonnonmukaisessa peruskuivatuksessa toimet ovat kevyempiä ja ne ovat monihyötyisiä. Tavoitteena on vähentää vesistökuormitusta ja lisätä kestävyyttä sekä monimuotoisuutta.
Erilaisia luontopohjaisia menetelmiä ovat: luiskien loiventaminen ja toispuoleinen kaivuu, kaksitasouomat, kosteikot, pintavalutuskentät erityisesti metsäalueilla, ojitusvesien palauttaminen suolle (vespaus) ja soiden ennallistaminen.
Puumateriaali vesiensuojelukeinona on myös tehokas keino lisäämään vesiensuojelurakenteen puhdistustehoa, puurakenteeseen muodostuu biofilmi ja eliöstö, joka puhdistaa vesistöä, fosforia jopa 30-50 %.
Monitavoitteiset menetelmät ovat myös monihyötyisiä esimerkiksi tulevina vuosina tärkeimpänä kasteluveden saannin takaaminen viljelyalueille.
Uusissa ojituksissa niin maa- kuin metsäalueilla on suoritettava tarveharkintaa ja jos ojituksiin ryhdytään on otettava huomioon ympäristönäkökulmat, esimerkiksi suometsien kunnostusojituksia ei enää tueta.
Antti Kaseva ja Noora Haukijärvi Turun Ammattikorkeakoululta kertoivat vesistöpolulla Tuorlan opetusmaatilalla toteutetuista vesiensuojelutoimenpiteistä kosteikosta ja lehmien jaloittelutarhan maasuodattimen uudistamisesta.
Alla Vesistöpolun kosteikon suunnittelun ja työstön vaiheet:
Alla kooste vesistöpolun lehmien jaloittelutarhan suodatinalueen uudistamisesta:
Vedenlaatua ja virtaamia on myös hankkeen aikana seurattu. Virtaaman ja vedenlaadun seurannan tavoitteena on tiedon lisääminen vesiympäristöstä, vedenlaadun tilakartoitukset ja luokitukset, virtaama ja kuormituslaskelmat, riskien kartoittaminen (esim. tulvat), toimenpidetarpeen määrittäminen, toimenpiteiden valitseminen ja niiden kohdentaminen sekä mitoittaminen ja toimenpiteiden vaikutuksen arvioiminen.
Vedenlaadun seuranta voi olla hetkellistä tai jatkuvaa. Hetkellisessä seurannassa näyte otetaan kertaluontoisesti, viedään labraan analyysiin ja siitä saadaan tarkisteltua useita parametrejä. Hetkellisessä analysoinnissa on käsiteltävänä vain yksittäisen hetken tieto eikä se kerro nopeista muutoksista. Veden määrän mittaamisessa hetkellisellä mittauksella ei ole juurikaan merkitystä.
Jatkuvassa mittauksessa on tallentava tai / ja lähettävä mittaristo käytössä, se antaa jatkuvaa laatumittausta ja saadaan aikaan kattava ajallinen mittaustulos ja tulokseen voidaan reagoida nopeasti. Jatkuvassa mittauksessa parametrimäärä on rajattu ja laitteiston hinta on korkea. Jatkuva mittausmahdollisuus mahdollistaa kokonaisvirtaaman määrittämisen ja vedenlaatutiedon yhteydessä on mahdollista seurata vesistön kokonaiskuormitusta.
Maatalouden vesistöpolulla Myllyojalla (Väriojalla) on virtaaman ja sameuden seuranta sekä erillistä vesinäytteenottoa. Mittauksissa on viittauksia, että Tuorlan kasteluallas on toiminut pienempien virtaamien aikana myös laskeutusaltaana, jolloin pohjalle on kertynyt ravinnepitoista ainesta.
Vesistöpolulle on tulossa vesistöseurannan omatoimimittauspisteet, joissa kävijä mitataan virtausnopeutta ja virtaamaa sekä veden näkösyvyyttä.
Kimmo Vänni AgriExo-hankkeesta esitteli maatalouden eksoskeletoneja.
Seminaarin striimin voit katsoa täältä: https://www.youtube.com/live/rT7yo7TIais