Kari Latvus Suomen Viininkasvattajat ry:stä kertoi viininviljelyn mahdollisuuksista pohjoisessa ilmastossa.
Uudet hybridilajikkeet ovat tekemässä kovaa rynnäkköä Suomeen ja lajikkeista Somerset Seedless on uusi suosikki tällä hetkellä, joka sopii jokaiseen kotipuutarhaankin, se on talvenkestävä ja maultaan miellyttävä.
Ilmastonmuutoksen myötä noin 50 vuoden kuluttua Varsinais-Suomen avomailla suunnitellaan Chardonnayn kasvatusta ja Suomesta muodostunee houkutteleva viinintuotantomaa. Tunnelikasvatus mahdollistaa viininviljelyn koko Suomessa.
Tällä hetkellä Suomessa viinirypälettä syödään eniten tuoreena ja tehdään hilloksi. Pääasiallinen viljely tapahtuu eteläisessä Suomessa, muualla Suomessa kasvihuoneessa tai tunneleissa. Aktiiviviljelijät saavat satoa noin 3000 – 5000 kg vuosittain.
Ruotsissa kaupallinen tuotanto on keskeistä ja lajikkeita on vain muutama, kuten Solaris ja Rondo. Suomessa taas viljely on pienimuotoisempaa ja sen seurauksena kokeilut kukoistavat ja voittajaljikkeita etsitään kiivaasti, tosin myös onnistumisten lisäksi epäonnistumisia ilmenee. Ruotsissa viljelmän pääpiirteenä on korkea leikkaus kun taas Suomessa keskustellaan matalaleikkuisista kasvustoista, jolloin talven aikana lumi toimisi pakkassuojana. Korkea leikkuu taas on työtehon ja -ergonomian kannalta houkuttelevampi vaihtoehto.
Viljelyn edistämiseen ja mm. lajikevalintaan tarvittaisiin tietokanta, joka kerää lajikkeet, kasvupaikan, vuosittaisen vaihtelun ja kasvatusdatan.
Ajankohtaisina haasteina viininviljelyssä ja -tuotannnossa ovat tuotannon siirtämisessä ammatilliseen suuntaan sekä vahvan ammattitaidon kehittämisessä. Myös lainsäädäntöä tulee muuttaa, sillä esimerkiksi tällä hetkellä lainsäädäntö estää viinin myynnin suoraan tilalta. Tähän toivotaan muutosta sillä, että Suomi saisi lähiaikoina EU:n viinintuottajamaan statuksen.
Kari Latvus kertoi etäyhteydellä Aitoon viinikellarista ja Suomen Viininkasvattajat ry:stä. Kuva: J. Ekman
Juha Ujula Metomaan koepuutarhalta kertoi oman puutarhansa viininviljelystä. Puutarha keskittyy viineihin ja monen muunkin eksoottisen lajin kuten persikoiden, mulpereiden ja persimonien viljelyyn. Metomaa on ollut vuodesta -79 lähtien salaatin, tomaatin ja kurkun viljelyssä maapohjalla vuoteen 2005 asti, kunnes Juha innostui erikoiskasvien koeviljelystä erityisesti niiden kasvien osalta, jotka eivät vielä ainakaan menesty avomaalla. Viinilajikkeita tilalla on tällä hetkellä 49 erilaista.
Puutarhan tavoitteena on ollut löytää parhaat pöytärypäleet, lisätä ruoan omavaraisuutta ja tuottaa ravintorikasta lähiruokaa.
Juhan huomioina viljelystä hän kertoi, että tavoitteena on ollut ”talvisuojaamattomuus”, joten suojausta tilalla ei käytetä. Myös erityisesti Zilgan osalta liian myöhäinen kevätleikkuu koitui sen kohtaloksi. Juha kehoitti myös olemaan erityisen tarkkana taimien alkuperästä, jotta varmistutaan siitä, että taimi on takuulla luvattua lajiketta.
Juha Ujula kertoi Metomaan koepuutarhan erikoisista viljelykasveista, kuten persikasta, persimonista ja viinirypäleestä. Kuva: J.Ekman
Metomaan koepuutarhan TOP10 pöytärypälelajiketta:
Ciravas Agra (kauppalliseen viljelyyn liian ohut kuori, kotitarveviljelyyn hyvä)
Hasanski Sladki, myös nimet Varajane Sinine, Baltica (terve ja satoisa lajike, hyvin talvenkestävä, jopa -37 – -40 C)
Juodupe (erittäin aikainen lajike, voimakaskasvuinen, terve, tertut pieniä ja rypäle ohutkuorinen)
Somerset Seedless (alussa hidaskasvuinen, terve, satoisa, pienet rypäleet, kypsyy syyskuussa, siemenettömistä parhaiten pakkasen kestävä)
Jadviga (vaatii pölyttäjän, makea, todella maukas, jopa erikoisen uniikin makuinen, keskikokoiset, jopa isot rypäleet)
Swenson Red (erittäin herkullinen, Metomaan paras pöytärypäle, kypsyy myöhään, vaatii ulkona hyvän mikroilmaston)
Chornyi Bezsemjannyi Zimostoiki (aikainen, runsassatoinen, tertut jopa 350-600 g, makea, aromikas, täysin talvenkestävä)
Korinka Russkaja (maultaan kuin karkkia, aikainen, rypäleet pieniä, mutta tertut pitkiä, ei halkeile, talvenkestävä, pitkä poiminta-aika)
Mars Seedless (avomaalla ei talvenkestävä, taudinkestävä, tertut suuria, makeahko, ennen kuin rypäle on täysin kypsä, kuori on karvas, mustikkainen, siemenetön)
Kosmonavt (erinomainen, isot tertut, tarvitsee talvisuojauksen)
Päivässä kuultiin myös nauvolaisen Paratiisin Chateau Nagun videotervehdys, joka on taidetila ja kasvihuone, myös pohjoimaiden ensimmäinen jaloviinitehdas. Chateau Naguun pääset tutustumaan lisää täällä: https://www.haapman.com/
Ville Salmi Hiiden viinitarhalta esitteli pertteliläisen kasvihuonerypäleviljelmänsä, jossa on yli 200 eri lajiketta ja yli 400 tainta.
Juha Karvonen. Kuva: J.Ekman
LKT /MD., viiniviljelijä, tri, PhD in viticulture (Espanja), MMM/MSc (agr.) Juha Karvonen kertoi viiniköynnöksen vedentarpeesta ja sen ympäristövaikutuksista.
Viiniköynnöksen vedentarve riippuu ilmastosta, kasvupaikasta, maaperän rakenteesta, köynnöslajista ja -lajikkeesta, perusrungoista, köynnösten iästä, istutustiheydestä, peitekasveista, satotavoitteista, lannoituksesta, vuorokauden ajasta ym.
Vedentarve kasvukaudella on noin 300 litraa neliömetriä kohti eli 3 000 000 litraa hehtaarille. Nuoret viiniköynnäksen taimet tarvitsevat istutuksen jälkeen 2 vuoden ajan vettä 15-20 mm viikossa eli noin kaksi kastelukannullista viikossa mikäli luontaista sadetta ei ole. Punaviinilajikkeet tarvitsevat vähemmän vettä kuin valkoviinilajikkeet, pieni vedenpuute lisää terveellisten fenolien yhdisteiden pitoisuuksia.
Tärkeintä ei ole kasteluveden määrä vaan laatu. Sadevesi toimii parhaiten, mutta kasteluveden pitäisi olla natrium- ja kloorivapaata. Järvi- ja jokivesi kelpaavat kasteluun mikäli ne ovat uimakelpoisia eli esimerkiksi vapaita levistä. Merivedessä puolestaan on liikaa suolaa ja booria viiniköynnöksen tarpeeseen. Vesijohtovesikään ei ole optimaalinen kyseiselle kasville, koska siinä on mm. fluoria liikaa. Kierrätysvedessä on liikaa erilaisia epäpuhtauksia, kuten typpeä ja kaliumia, joten sitä ei pitäisi kierrättää jatkuvasti kasteluun.
Kastelun tarve viiniköynnöksellä on toukokuusta syyskuuhun, sillä sadonkorjuun jälkeenkin se tarvitsee vettä yhteyttämiseen ja sokerin varastoimiseksi tärkkelykseksi.
Viinitarha, kuten muutkin kasvustot kuluttavat maaperän vesivaroja. Esimerkiksi Espanjassa kasteltavien alueiden pinta-ala on lisääntynyt 30 vuoden aikana lähes 500 % eli yli 150 000 hehtaarin verran.
Fruticetumia eli hedelmälajipuutarhaa kuulijoille esitteli Meeri Saario, jonka hedelmälajipuutarhan ensimmäiset taimet on istutettu vuonna 2008. Puiston tavoitteena on kerätä mahdollisimman edustavan määrän lajikkeita eri lajeista, kuten maatiaisomenalajikkeista.
Esa Tervo Kuva: J.Ekman
Esa Tervolla on viinitarhat Liedossa ja Uudessakartanossa Pöytyän Yläneellä. Hän kertoi jalostuksesta ja sen tärkeydestä. 1800-luvulla viinikirva levisi vauhdilla Eurooppaan ja tuolloin 70-90 % Euroopan viinitarhoista tuhoutui kokonaan. Myöhemmin viinikirva levisi kasvien mukana kaikkialle. Nykyään kaikki viiniköynnökset on vartettu amerikkalaisiin juuriin ja ne ovat vastustuskykyisiä ja kestäviä. Tuon ansiosta viljely on mahdollista yhä pohjoisempana. Nykyiset modernit lajikkeet tarvitsevat 60-80 % vähemmän torjunta-aineita ja kestävät pakkasta.
Vitis vinifera on maailman kemiallisin kasvatettu hyötykasvi, jolle käytetään noin 60 % kaikista kasveille käytettävistä kemiallisista torjunta-aineista. Suomalainen rypäle on kestävä ja turvallinen ratkaisu tähän ongelmaan!
Youtube-tallenteen teemapäivästä löydät täältä: https://www.youtube.com/live/GfYBdixTDQ8
Teksti: J.Ekman