Maatalouden vesistöpolku -hankkeen seminaarisarjan neljännessä seminaarissa kuultiin kattavasti agrometsätalouden eri muodoista, mahdollisuuksista ja vaatimuksista. Seminaari toteutettiin livenä Ammattiopisto Livian Tuorlassa sekä livestriiminä Livian Youtube-kanavalla.
Euroopan metsäinstituutin Tanja Kähkönen kertoi agrometsätalouden eri muodoista. Puustoinen maatalous on pääasiassa näkymätön uusi ja vanha maankäyttömuoto Suomessa. Yhdistetään puita, puuvartisia kasveja ja perinteisiä yksivuotisia kasveja.
Euroopan metsäinstituutin Tanja Kähkönen. Kuva J.Ekman
Puustoisen maatalouden muotoina voi olla esimerkiksi laidunnus, sienten viljely, metsäpuutarhat, luonnonmarjojen ja yrttien puoliviljely. Puita integroidaan maatalousmaahan ja maataloustuotantoa metsiin.
Puustoisessa maataloudessa on oikeastaan kaksi tapaa: ”viljellään puilla” tai ”maataloutta puiden kanssa”.
Agrometsätaloutta on Suomessa harjoitettu perinteisesti kaskiviljelyn ja metsälaidunnuksen muodossa, nykyisiä agrometsätalouden muotoja ovat esimerkiksi pakuriviljely, kujanneviljely, syötävät puistot…
Agrometsätalouden muodot maatalousmaalla: Puustoinen laidunnus, aidanteet, puustoinen viljely
Agrometsätalouden muodot metsämaalla: Puustoinen laidunnus, metsämaan viljely, kaupungeissa kotipuutarhat
Silvoarable agroforestry = puustoviljely
Forest farming = metsämaan viljely
Silvopasture = metsälaidunnus
Kujanneviljely = käytäväviljely
Metsäpuutarha = istutetaan syötäviä kasveja metsämäiseen ympäristöön
Vesistöjen suojavyöhykkeet sitovat maata, vähentävät ravinnekuormaa, kasvatttavat monimuotoisuutta ja vähentävät eroosiota, mutta vielä tukiehdot estävät puiden istutuksen suojakaistoille. Mikäli vesistöjen varressa oleviin suojakaistoihin istutetaan puita, tulee suojavyöhyke perustaa uudelleen puuttomalle alueelle lohkon sisäreunoille.
Metsäpuutarhan kasveihin ja suunnitteluun pääset tutustumaan uudesta Marttojen vuonna 2024 julkaisemasta oppaasta: https://www.martat.fi/puutarha/pihasuunnittelu/syotava-metsapuutarha/
Puustoisen maatalouden hyötyjä ovat mm. luonnon monimuotoisuuden lisääntyminen, resurssiviisas maankäyttö, maaseudun elinvoimaisuus, omavaraisuus, huoltovarmuus, tulorakenteen monipuolistuminen, hiiliviljely, maaperän monipuolistuminen, mikro-ilmaston paraneminen, varjostus, eroosion vähentäminen, ravinteiden huuhtoumien vähentäminen, maisema-arvot, veden hallinta.
Lähes 100 miljoonalla hehtaarilla maatalousmaata EU:ssa ei lainakaan puita, joten edellä mainittujen syiden vuoksi puiden lisääminen lohkoille olisi tarpeen.
Agrometsätalouteen liittyviä hyödyllisiä sivustoja:
http://euraf.isa.utl.pt/fi/afinet
Suutarhuri Janne Lassila kertoi puustoiseen maatalouteen sopivista kasvilajeista ja niiden ominaisuuksista. Tuottoisina ja tutuimpina lajikkeina ovat esimerkiksi omena ja päärynä, mutta niitä tulee myös leikata ja hankkia siihen osaaminen. Puita valitessa on hyvä huomioida, että jotkin hedelmäpuut saattavat olla ylläpidon ja sadonkorjuun osalta työläitä. Puiden sadon jatkokäyttö on myös hyvä pohtia etukäteen sekä kartoittaa lopputuotteen markkinapotentiaali.
Muita mahdollisia lajikkeita voi olla kirsikka, herukat ja karviaiset. Herukat ja karviaiset taas sietävät hieman enemmän varjostusta kuin kirsikka.
Hunajamarja. Kuva: Pukinmäen puutarha
Hunajamarja eli haskap eli marjasinikuusama on pitkulainen mustikkaa muistuttava, villistä sinikuusamasta jalostettu laji, joka sopii pohjoisiin oloihin ja sen kukat kestävät hallaa jopa 7 astetta. Satoaika sillä on ennen mansikkaa eli yleensä juhannuksena. Satoa haskapista saadaan 2,5-5 kg pensasta kohden. Haskapit kelpaavat myös linnuille, koska se tuottaa satoa ajankohtana jolloin muita marjoa ei juuri ole saatavilla, siksi lintusuojaus on ehdoton. Marjat eivät varise itse vaan ne vaativat pominnan. Maalajiltaan haskap sietää monenlaisia maalajeja. Parhaimpia lajeja ovat Aurora sekä Boreal -sarjan kolme lajiketta.
Saskatoon. Kuva: Linnan saskatoon
Saskatoon eli marjatuomipihjala on Pohjois-Amerikan preeriakasvi, joka houkuttelee runsaasti pölyttäjiä ja vaatii leikkausta poiminnan helpottamiseksi. Saskatoonin maussa on vivahde karvasmantelia ja marjat kypsyvät heinäkuussa. Saskatoon kelpaa myös linnuille, joten suojausta on harkittava.
Valkomulperi. Kuva: laji.fi
Valkomulperi on hyväksyvä lähes kaikkien maalajien suhteen ja sen kasvutapa on aktiivinen ja voimakas kasvaen noin 5-10 m korkeaksi. Siitä pystyy marjojen lisäksi käyttämään myös pienet lehdet. Marjojen väri on valkoisesta mustaan ja se tuottaa marjaa vähäisellä hoidolla myös ilman pölytystä. Mulperin ravistamiskerääminen on helppoa.
Mustaselja sopii Etelä-Suomeen hyville ja kosteille paikoille.
Hasselpähkinä eli euroopanpähkinäpensas on luonnovarainen kasvi maassamme ja sen pähkinä säilyy monta vuotta, josta voi puristaa myös oljyä. Kerääminen pähkinöissä voi olla haastavaa.
Muita mielenkiintoisia lajikkeita ovat mm. jalopähkinät, herttajalopähkinä, saksanpähkinä, mustajalopähkinä, koripaju, energiapaju, tervaleppä, sembramänty, tammet, jalava ja saarni.
Liina Leivonmaa Ammattiopisto Liviasta. Kuva: J.Ekman
Liina Leivonmaa Ammattiopisto Livian puutarhatuotannon tiimistä kertoi Tuorlan opetusmaatilalle istutetusta agrometsälohkosta, johon on istutettu 100 euroopanpähkinäpensasta Piikkiönlahteen viettävälle lohkolle. Suunnittelun päätavoitteena oli tuotantokasvien viljely tehokkaasti, luonnonmonimuotoisuuden lisääminen, innovatiivisuus koulutilalla, kotieläintuotannon ja kasvinviljelyn yhdistäminen sekä ravinteiden sitominen ennen kuin ne päätyvät Saaristomereen.
Tuorlan agrometsälohkolla toteutuu kujanneviljely ja puustoinen peltolaidun. Pähkinät valikoituivat niiden soveltuvuuden vuoksi kujanneviljelyyn.
Luonnon monimuotoisuuden lisäämisen vaikutukset peltoekosysteemissä. Kuva: J.Ekman
Istutus ja maanmuokkaus toteutettiin seuraavasti:
- Kyntö ja muokkaus, nurmen perustus
- Pähkinärivien kyntö ja jyrsintä
- Taimien istutus
- Kukkakaistojen kylvö ja kattaminen
Riviväli on 21 m, joka on määräytynyt opetusmaatilan suurimman koneen, kasvinsuojeluruiskun, mukaan. Riviväleissä onnistuu puinti ja muut kasvukauden aikaiset työt. Välejä on tulevaisuudessa myös mahdollista laiduntaa opetusmaatilan suomenlampailla tai Hereford-emolehmillä.
Laura Jäntti ProAgrialta keroti agrometsälohkon perustamisesta ja sen suunnitteluvaiheessa huomioitavista asioista sekä tuista. Agrometsälohkoa suunniteltaessa on hyvä huomioida toimintaa koko tilan kannalta sekä tilan ominaisten ympäristöjen vaikutus, onko tilalla helposti veden alle joutuvia lohkoja, haasteellisen mallisia lohkoja, vaaditaanko jollekin alueelle tuulensuojaa, linnuston elinympäristöjä tai monimuotoisuusalueita.
Kuvat Laura Jäntin luentomateriaalista.
Mitkä asiat ainakin kaipaavat vielä lisäselvitystä?
Miten istutus vaikuttaa salaojiin?
Mistä lisäysaineisto hankitaan?
Löytyykö lopputuotteelle markkinoita?
Kustannusten laskeminen myös pitkällä aikavälillä.
Vaikuttaako 100 m välein istutetut puukaistat isoja peltoaukeita suosiviin lintuihin, kuten kuoviin ja täyhtöhyyppään?
Yhteenveto:
Peltometsäviljelyllä voidaan sopeutua muuttuvaan ilmastoon, saadaan hajautettua tuotantoa, lisätään monimuotoisuutta ja hallitaan tuulen suuntaa. Aiheen piirissä kuitenkin puhuttaa politiikan hitaus ja sen vastaamattomuus muuttuvan ilmaston ja viljelyolosuhteiden tarpeeseen.
Jarkko Leka Valoniasta kertoi miksi puut ja pensaat vesistöjen varsilla olisi hyvä. Kuva: J.Ekman
Puuston ja puron monimuotoinen yhteys:
Lehtipuista saadaan kariketta ja ravintoa vesieliöstölle
Kuollut puu lisää pinta-alaa, monipuolistaa pohjaa ja pidättää kariketta
Puiden lehvästöt pitävät puron viileänä ja varjoisana
Kasvit ja maaperä pidättävät kiintoainesta
Kasvilajisto vakuttaa puromikrobien lajistoon
Puiden lehtien mikrobit vaikuttavat puron hajotustoimintaan
Kosteuttaa rantametsän mikroilmastoa
Tulviminen ja jäät lisäävät monimuotoisuutta
Rantakasvit leviävät purouomaa pitkin
Pelto-ojat ja laskennallinen puustopotentiaali Jarkko Lekan materiaalista. Kuva: J.Ekman
Vaikka visuaalisesti katsottuna luonnontila olisi heikentynyt peltojen keskellä virtaavassa vesiympäristössä niin sillä on silti merkittäviä luontoarvoja. Kannattaakin siis katsoa koko kokonaisuutta ja arvioida sitä ympäröivän eliöstön elinympäristön kannalta.
Pieter-Jan van Damme kertoi tuskula farmin tuotannosta. Kuva: J.Ekman
Pieter-Jan van Damme Tuiskula Farmilta kertoi agrometsätalouden mahdollisuuksista farmillaan. Heillä agrometsätalous, erikoiskasviviljely ja siipikarjatuotanto on yhdistetty ja viljelyssä on agrometsätaloudessa mm. hedelmiä ja pähkinöitä ja kujanteet on yleisimmin toteutettu tuulensuoja-aidanteita. Siipikarja tilalla laiduntaa liikuteltavassa mobiilikanalassa.
Kuvassa Tuiskula farmin liikuteltava mobiilikanala. Kuva: J.Ekman
Päivän päätöspuheenvuorossa ProAgrian Pyry Sammalistonaho kertoi käytännön tilaesimerkkejä puustoisesta maataloudesta.
Seminaarin tallenteen löydät täältä: https://www.youtube.com/live/IDHwZC04Fx0
Teksti: Jenna Ekman