13. Mitä vesistölle kuuluu?
Vesiensuojelu- ja -hallintatoimenpiteiden vaikutuksia vesistössä voidaan seurata mittauksilla, näytteillä ja valokuvaamalla. Esimerkkejä seurantamenetelmistä ovat veden näkösyvyyden ja pinnan korkeuden mittaaminen sekä vesikasvillisuuden lajistossa tapahtuvien muutosten havainnointi ja kirjaus. Seurantatuloksista saadaan tärkeää tietoa tehtyjen toimenpiteiden onnistumisesta ja ajatuksia uusien toimenpiteiden suunnitteluun.
Sameuden merkitys vesistössä
Sameus on tärkeä veden laadun indikaattori. Sameutta voidaan mitata kiintoaines-, levä ja humusnäytteistä sekä välillisesti näkösyvyyttä mittaamalla. Veden sameutta lisää pelloilta jokien mukana tulevat maa-ainespartikkelit sekä ravinteet. Eroosio, sateet ja ihmistoiminta voivat lisätä veden sameutta. Liiallinen ravinteiden määrä vedessä lisää kasviplanktonin kasvua ja voi johtaa rehevöitymiseen. Samea vesi heikentää auringon säteilyn läpäisevyyttä, mikä heikentää vesikasvien ja eliöiden elinolosuhteita. Äkillinen sameuden lisääntyminen voi viitata saasteisiin, voimakkaaseen virtaamaan tai leväkukintoihin.
REAALIAIKAINEN DATA
Veden näkösyvyyden mittaaminen
Näkösyvyyttä mitataan Secchi-levyllä. Secchi-levy on pyöreä valkoinen tai valkomusta levy, joka lasketaan narun varassa veteen. Näkösyvyys on etäisyys vedenpinnasta, jossa levy katoaa näkyvistä.
Näkösyvyys kuvaa veden läpinäkyvyyttä. Pieni näkösyvyys kertoo siitä, että vedessä on paljon humusta, savea, planktonleviä, siitepölyä ja/tai muita hiukkasia. Niiden määrä vaihtelee luonnostaan vesistöstä toiseen, sekä muun muassa vuodenajan ja sademäärien mukaan.
JÄRVIWIKI
Ammattilaisille
Näin mittaat näkösyvyyden Secchi-levyllä: https://mappa.fi/wp-content/uploads/2024/01/Nakosyvyyden-havainnointi.pdf
- Laske levy veteen niin syvälle, että se häviää näkyvistä.
- Kirjaa syvyys, jolloin levy hävisi näkyvistä.
- Laske levyä vielä hiukan.
- Nosta levyä hitaasti, kunnes se näkyy jälleen.
- Kirjaa syvyys muistiin.
- Laske näkösyvyydeksi ensimmäisen ja toisen syvyyslukeman keskiarvo.
Happamuuden merkitys vesistössä
Veden happamuus eli pH-arvo kertoo sen kemiallisesta tasapainosta ja vaikuttaa vesistön eliöstöön. Luonnonvesien pH vaihtelee yleensä välillä 6–8. Vesistö voi happamoitua esimerkiksi happosateiden tai maaperän happamien yhdisteiden huuhtoutumisen seurauksena. Liian alhainen pH voi heikentää vesieliöiden elinolosuhteita ja liuottaa haitallisia metalleja veteen. Kalkkipitoinen maaperä voi puolestaan puskuroida happamuutta ja pitää veden pH:n vakaampana.
Virtaaman merkitys vesistössä
Virtaama ja sen vaihtelu kertovat vesistön veden kierron dynamiikasta ja alueen hydrologisista olosuhteista. Virtaama vaikuttaa ekosysteemeihin, veden laatuun ja maankäyttöön. Suuri virtaama aiheuttaa eroosiota sekä kuljettaa ravinteita ja sedimenttiä. Pieni virtaama puolestaan voi vähentää hapen saatavuutta, lisätä rehevöitymistä ja tehdä vesistöistä alttiimpia saasteille. Luonnolliset vuodenaikaisvaihtelut ovat tärkeitä vesieliöille. Ihmistoiminta, kuten padot, ojitukset ja metsähakkuut, voivat muuttaa luonnollista virtaamaa ja häiritä ekosysteemien tasapainoa.
Lämpötilan merkitys vesistössä
Veden lämpötila kertoo vesistön energiatasapainosta. Lämpötila vaikuttaa vesistön kemiallisiin prosesseihin ja eliöstön elinolosuhteisiin. Lämpötila säätelee veden happipitoisuutta, sillä lämmin vesi sitoo vähemmän happea kuin kylmä. Se vaikuttaa myös eliöiden aineenvaihduntaan, kasvuun ja lisääntymiseen. Luonnolliset vuodenaikaisvaihtelut ohjaavat vesiekosysteemien rytmiä. Ilmaston lämpeneminen nostaa vesistöjen lämpötilaa, lyhentää jääpeitteen kestoa ja muuttaa eliöiden elinympäristöjä, joihin eliöillä voi olla vaikeuksia sopeutua.
Reaaliaikainen data Tuorlasta?