Kun edetään polulla karjasuojan lähelle, löydetään nautoja jaloittelutarhasta. Nämä Hereford-rotuiset naudat ovat luonteeltaan lempeitä. Niiden lantaläjistä lähtevä haju saattaa tuntua kyllä ärhäkältä, mutta sekään ei ole vaarallista. Ainakin tiedetään, että hajuaistisi toimii! Tarhan alapuolelle rakennettu suodatuskenttä pitää huolen siitä, ettei tarhasta huuhtoudu sateen mukana likavesiä mereen.

Tuorlan tilan naudat eivät kuitenkaan ole vain lempeitä (ja välillä haisevia). Ne ovat myös ympäristönhoidon supersankareita! Kun naudat popsivat pötsinsä täyteen rantaniityn kasveja, erityisesti järviruokoa, tekevät ne tietämättään tärkeää ympäristönhoitotyötä. Ne nimittäin pitävät maisemaa avoimena muille kasveille ja ihmisillekin. Ilman nautoja emme näkisi merta täältä maatilalta lainkaan, vaan näköesteenä rannassa olisi järviruokoryteikkö. Tietysti naudan läjistä valuu mereen hieman ravinteita, mutta varsinkin vasikoiden kohdalla on niin, että niiden kasvuun kuluu enemmän ravintoaineita, kuin niistä vapautuu läjinä. 

Pisara: “Kun näkymä merelle on nyt laiduntavien eläimien ansiosta auki, voit tuntea ihollasi ulapalta tulevan tuulahduksen, ja ehkä haistaa myös meren tuoksun.”

Puuhavinkkejä:

Elämää 1950-luvun maatilalla: Artikkelissa tutustutaan Turun Kuralan Kylämäen museoalueeseen. Siellä eläimet pitävät perinnemaisemaa avoimena. Artikkeli sisältää myös kuvia ja videon aiheesta. Lue artikkeli tästä (Yle Oppiminen).